Julkiset hankinnat säästökuurille?
Päivitetty: 11. syysk.
Luin viime viikolla Taloussanomista https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010644144.html FCG:n lakiasiain- ja hr-johtaja Jukka-Petteri Hyypän haastattelun, jossa hän neuvoo julkishallintoa ottamaan hankintoja tehdessään mallia yrityksistä. Artikkelissa käsitellään täsmälleen samoja asioita, joita sisältyy omaan, julkissektorille suunnatussa tietopyyntö- ja markkinakartoitus -kouluksessani.
julkiset hankinnat
Artikkelista lainattua: Asiantuntijaryhmä on arvioinut, että hallituskaudella 2023–2027 julkisista hankinnoista voitaisiin säästää jopa 500 miljoonaa euroa vuodessa, jos kilpailutuksiin tehtäisiin muutoksia. Näitä säästöjä voitaisiin kasvattaa entisestään, jopa 800 miljoonaan euroon vuodessa vuoteen 2031 mennessä. Säästöpotentiaali on merkittävä, mutta sen saavuttaminen edellyttää muutoksia julkisten hankintojen toteutustapaan.
Artikkelissa esille nostettuja epäkohtia tai muutoksia vaativia asioita on pääpiirteissään neljä:
Kilpailutuksen tehostaminen ottamalla oppia yksityisen sektorin toimintamalleista
Artikkelissa Hyyppä mainitsee, että julkisilla asiakkailla on toki oikeus tehdä hankintoja haluamillaan ehdoilla, mutta nykyiset käytännöt voivat tulla kalliiksi. Yksityiset yritykset eivät todennäköisesti hankkisi palveluita samalla tavalla kuin julkinen sektori, koska yritykset pyrkivät minimoimaan kustannuksiaan ja maksimoimaan tehokkuuttaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että julkisten hankintojen tarjouspyynnöt määritellään niin, että niiden toteutus vaatii räätälöintiä. Tämä tuntuu olevan ikuisuusongelma: se mikä kelpaa Tampereella, ei kelpaa Kuopiossa. Pitää räätälöidä kunta-, kaupunki-, kuntayhtymä- jne kohtaisesti.
Ratkaisujen räätälöinti vähentää tarjouskilpailuun osallistuvien palveluntarjoajien määrää ja nostaa toteutuksen kustannuksia. Jos julkishallinnon hankinnoissa toimittaisiin samalla tavalla vakioiduilla malleilla kuin yksityisellä puolella, tarjouksia voisi tulla enemmän ja kilpailu painaisi hintoja alaspäin.
2. (Kohtuuttomat) sopimusehdot
Toinen epäkohta on julkisten hankintayksikköjen käyttöön ottamat hyvin vaativat tai jopa kohtuuttomat sopimusehdot. Artikkelissa Hyyppä nostaa esiin esimerkin, jossa yksityisellä sektorilla konsultin vastuu on tyypillisesti rajattu toimeksiannon arvoon, mutta julkisella puolella vastuu voi olla viisinkertainen.
Toinen esimerkki voisi olla tarjoavien yritysten liikevaihtoon tai referensseihin kohdistuvat vaatimukset. Tarjoajiksi kelpuutetaan vain yritykset, joiden liikevaihto tai referenssien määrä on todella suuri mikä sulkee auttamatta pois pienemmät, sinänsä hankintaan nähden taloudellisen tilanteensa ja suorituskykynsä puolesta täysin kelpoiset tarjoajat.
Artikkelin mukaan julkisten hankintojen erityisehdot voivat aiheuttaa yrityksille merkittäviä lisäkustannuksia, esimerkiksi projektikohtaisia vakuutuksia, jotka voivat olla jopa kymmeniä tuhansia euroja per hanke. Tämä nostaa julkisen sektorin hankintojen kustannuksia ja voi pitkällä aikavälillä johtaa yhteiskunnallisesti merkittäviin summiin.
3. Hajautetut hankinnat ja liian laajat hankintakokonaisuudet
Artikkelissa julkishallinnon hankintoja pohtinut asiantuntijaryhmä ehdottaa myös hankintojen keskittämistä yhteistyössä eri yksiköiden välillä. Tämä lisäisi yhteistyötä ja ennen kaikkea yhtenäisyyttä esimerkiksi kaupungin sisällä.
Liian laajoja hankintakokonaisuuksia haastatellun mukaan puolestaan tulisi välttää, ja niiden sijaan hankintoja pitäisi pilkkoa osiin. Tämä mahdollistaisi pienempien ja erikoistuneiden yritysten osallistumisen kilpailutuksiin, mikä voisi lisätä kilpailua ja alentaa kustannuksia.
Ylläoleva on juuri näin, koska kymmenien miljoonien eurojen hankintakokonaisuudet väistämättä suosivat suuryrityksiä.
4. Sanktiot
Artikkelissa haastatellun Hyypän mukaan julkisen sektorin hankintasopimuksissa keskitytään liiaksi vastuisiin ja sakkoihin, mikä voi haitata yhteistyön onnistumista. Hyyppä korostaa, että onnistuminen on todennäköisempää yhteistyössä kuin epäonnistumisessa, ja että sopimukset tulisi laatia siten, että ne tukevat osapuolten välistä yhteistyötä.
Oman kokemukseni mukaan tämä on täysin totta tämäkin. Julkishallinnon sopimuksista voi muodostua varsinainen “sanktiosopimus” ja tarjoajat joutuvat omassa kustannuspaineessa harkitsemaan mikä on kohtuullista ja mikä menee jo kohtuuttoman puolelle. Jos yritys toteaa, että sanktioansa on viritetty liian tiukalle niin yritys jättää tarjouksensa kokonaan tekemättä tai hinnoittelee tarjoukseensa varan vuoksi “ilmaa”.
Hyviä ja valmiiksi tuotteistettuja kaupallisia ratkaisuja on olemassa lähes joka tarpeeseen. Kuten on olemassa myös kyvykkäitä, taitavia yrityksiäkin, jotka osallistuvat kyllä tarjouskierroksiin, kunhan ehdot ovat niidenkin näkökulmasta kohtuulliset.
Itse haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että julkisia hankintoja ja tarjouspyyntöjä saadaan yksinkertaistettua ja hankintaehtoja kohtuullistettua, jolloin toivottavasti saavutetaan säästöjä ja lisätään toiminnan ja hankintojen sujuvuutta sekä vuorovaikutusta julkisen ja yksityisen sektorin välillä.
Commentaires